Uneni eivät pelkää pimeää – teos, joka herkistyy ihmisyydelle

Kirjoittaja: Emma Heinonen

Lokakuun alussa Liikelaiturilla saa ensi-iltansa Uneni eivät pelkää pimeää -niminen esitys, joka yhdistää tanssia, sävel- ja sanataidetta. Teos on jatkumoa tanssitaiteilija Hanna Korhosen ideoimalle Liikkeelliset runot -konseptille, jossa luodaan nykytanssia ja äänimaisemia erilaisiin nykyrunoihin. Työskentelyn tuloksena syntyy aina uusi itsenäinen ja ainutlaatuinen teos. Nyt Korhonen on kutsunut työskentelyyn mukaan muusikko-säveltäjä Niina Hannulan sekä runoilija Pekka Kytömäen ja valmistumassa on Uneni eivät pelkää pimeää -esitys. 

“Ihmisyyttä, eläimyyttä? Sitä kuinka me kaikki ollaan täällä pallolla pimeyden keskellä yhdessä yksin, eikä meillä ole muuta kuin toisemme – ja metsät, kivet, rusakot, pääskyset, kesäyöt, lumihiutaleet, muistot, kirjat, odottamattomat valonpilkahdukset… Ja tietysti rakkaus”, runoilija Pekka Kytömäki kuvailee vastavalmistuvaa teosta, jossa tanssi, musiikki ja runot yhdistyvät elämää syleileväksi kokonaisuudeksi.

Esitystaiteen lähtökohtana teksti

Hanna Korhonen ja Niina Hannula ovat työskennelleet yhdessä vuodesta 2017 lähtien. Vuonna 2020 he tekivät tiivistä yhteistyötä Kallioista-teoksessa, jota esitettiin Kokkolassa Dance All Year Long -residenssiohjelman yhteydessä. Kallioista-teos syventyi luontokokemusten voimaan tanssin, musiikin ja tekstin kautta. Teosta esitettiin Kokkolan jälkeen myös Seinäjoella ja Helsingissä. Yhteisen työskentelyn kautta taiteilijoiden välille on syntynyt hyvä yhteisymmärrys.

“On ihanaa, kun voi luottaa toiseen niin täysin. Me sopivasti täydennetään ja haastetaan toisiamme”, Korhonen avaa.

“Vaikka meissä on paljon samaa, niin ollaan myös erilaisia ja nojataan vahvasti toisen ammattitaitoon. Kumpikin kantaa oman vastuualueensa ja on hyvä työrauha ja työnjako, jossa on aika selkeät omat alueet”, Hannula kertoo.

Vuosien aikana kaksikko on kehittänyt yhteisen työtavan, jonka keskiössä on usein teksti. Sen pohjalta syntyy teoksen dramaturgia. Teksti on tuntunut kummankin mielestä hyvältä lähtökohdalta yhteiselle työskentelylle.

“Se (teksti) ei ole kummankaan ominta aluetta, jolloin molemmat voivat suhtautua siihen omasta taiteellisesta ajattelustaan ja näkökulmastaan käsin. Se tekee tekstin kanssa työskentelystä tosi hedelmällistä”, Korhonen pohtii.

Kallioista-teoksessa pohjana toimivat luontoaiheiset tekstit, nyt työn alla olevassa teoksessa on mukana runoilija Pekka Kytömäki sekä hänen runoutensa. Kytömäki on tamperelainen runoilija ja hän on julkaissut yhteensä viisi runokokoelmaa. Esityksessä käytetään Kytömäen kolmen kokoelman runoja, joita Korhonen, Hannula ja Kytömäki ovat yhdessä editoineet ja koonneet.

Läsnä ja lähellä

Kytömäki on tunnettu tiiviistä, melankolisen vakavasta, mutta humoristisesta runotyylistään. Hän sai Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2016 esikoisrunokokoelmastaan Ei talvikunnossapitoa. Palkintoperusteissa Kytömäkeä kiitettiin teoksen tiiviiden ja aforististen runojen hiotusta ja oivaltavasta runokielestä.

“Niissä (runoissa) on yhtä aikaa eri aikakerrokset läsnä. On menneisyyden nostalgian värittämät muistot, tämä hetki ja kaikki mahdolliset tulevaisuudet ja unelmat. Ikään kuin puu, jossa on vuosirenkaat, niin tämä Uneni eivät pelkää pimeää -teos on samanlainen – käsitellään olemassaoloa ajallisen kerrostuman kautta”, Korhonen avaa.

“Pekan teksteissä ollaan tosi hetkessä ja lähellä. Ne ovat arkisen kauniita ja koskettavan oivaltavia. Vaikka niissä puhutaan universumeista niin tuntuu, että niissä on silti ihminen läsnä ja lähellä,” Hannula pohtii.

Lähellä oleminen kulkee käsi kädessä Korhosen taiteellisen ajattelun kanssa.

“Omassa taiteilijuudessani en pyri suljettuun kuplaan, vaan mulle on tärkeää olla läsnä hetkessä – ei haeta etäisyyttä vaan läheisyyttä liikkeessä ja tanssissa”, hän pohtii.

Perinteitä kunnioittaen

Taiteilijat kertovat teoksen kulkevan kohtauksittain, se ei ole teatterillinen, mutta noudattaa tietyllä tavalla perinteistä dramaturgiaa.

“Perinnemummot liikkeellä!” Hannula nauraa.

“Tunnustan, että vaikka rakastan lillumista aika pienieleisissä äänimaisemissa, niin kyllä sielu halajaa melodiaa, joka kuljettaa”, hän jatkaa.

Teos esitetään galleriamaisessa esitystilassa Liikelaiturilla, missä yleisö on lähellä esiintyjiä. Esityksessä yleisön ei kuitenkaan oleteta osallistuvan muuta kuin katsomalla.

“Se tulee olemaan yhdessä olemista samassa tilassa, jossa me ehdotetaan tai tarjoillaan erilaisia tunnelmia ja maailmoja”, Korhonen kertoo.

Kolme erilaista olemisen tapaa

Kolmijäsenisestä työryhmästä kaikki toimivat myös esiintyjinä.

“Olemme kukin hyvin erilaisia esiintyjiä. Melestäni on hienoa että teoksessa on kolme niin erilaista tapaa olla lavalla,” Hannula pohtii.

“Teos tulee siten ikään kuin montaa eri kautta ulos”, Korhonen jatkaa.

Hän toimii teoksessa sekä tanssijana että koreografina.

“Mulle tanssi on sitä, että on läsnä ja hengittää, ja puheen tuottaminen on ikään kuin jatkumoa hengitykselle”, hän avaa. 

Tanssijan hän mielellään näkee näyttämöllä kokonaisvaltaisena esiintyjänä, joka ei ole mykkä. Uneni eivät pelkää pimeää -esityksessä jokainen kolmesta esiintyjästä tuleekin myös puhumaan runoja.

Hengittävää liikettä ja musiikkia

Teoksen liikekieli syntyy toisista inspiroituen.

“Mielenkiintoisempaa on katsoa mitä juuri näiden taiteilijoiden ja taiteenlajien yhteen tuleminen ja kohtaaminen synnyttää, minkälaista liikettä se kutsuu luokseen, kuin se että olisin etukäteen päättänyt minkälaista liikekieltä tämä on”, Korhonen pohtii.

Teoksen musiikki ja äänimaisemat tulevat koostumaan kerroksellisesti etukäteen äänitetystä pohjista ja live-musiikista sekä niiden yhdistelmistä. Hannula on säveltänyt runoista lauluja. Hän toimii esityksessä laulajana ja muusikkona sekä toteuttaa teoksen äänisuunnittelun.

“Sävellän paljon omia tekstejä, mutta tässä teoksessa on vain Pekan tekstejä. Sävellystyö on ollut siten erilaista, koska en halua ruveta muuttamaan tai lisäämään sanoja. Musiikissa on siten tietynlainen keskustelevuus läsnä”, hän avaa. 

Korhonen kuvaa nyt tekeillä olevan teoksen koreografian luomista “runojen ruumiinavaukseksi”. “Tanssissa pyrin kehollistamaan ja kääntämään liikkeeksi runot ja niiden synnyttämät sisäiset kokemukset”, Korhonen kertoo. 

Sekä tanssi että musiikki tulevat Korhosen ja Hannulan mukaan olemaan kiinnostava yhdistelmä ennalta suunniteltua ja improvisaatiota, joka hengittää ja jossa on tilaa hetken muutokselle.

Tanssitaiteilija Hanna Korhonen työskentelee projektissa Pirkanmaan Tanssin Keskuksen aluekeskuspalkalla. Teos on jatkumoa Korhosen luomalle Liikkeelliset runot -konseptille, jonka parissa Korhonen jatkaa työskentelyä mahdollisuuksien mukaan joka vuosi, ja synnyttää uusia liikkeellisiä runoja aina uusien yhteisöjen ja taiteilijoiden kanssa. 

Uneni eivät pelkää pimeää nähdään Liikelaiturilla (Yliopistonkatu 58 D, Tampere) lokakuussa!

Pe 6.10. klo 19 (ensi-ilta)

Su 15.10. klo 15

Lue lisää teoksesta ja taiteilijoista täältä.